Robottilypsy alkoi uudessa pihatossa v. 2009. Silloin yhden VMS:n navetassa ei lannanpoisto ritilöiltä ollut suurikaan ongelma. Aiemmin hankittu lantarobotti oli selvinnyt tehtävästään jotenkuten. Ongelmaksi se alkoi koitua 2014 navettalaajennuksen jälkeen, kun ritiläpinta-ala kohosi tuhanteen neliöön ja ritilöiden siivoamisesta ”oikeasti” tuli aikaa vievä työvaihe. Heti todettiin, ettei alkuperäinen v.2009 hankittu lantarobotti mitenkään selviä tästä määrästä ritilää. Käytännössä havaittiin myös että luonnollinen ilmanvaihto on etenkin kesällä niin kovin kuivattava, että kuivike (turve) ja lanta jäävät ritilän pintaan. Näin muodostuu ikävä, liukas lantakerros ritilöille, mikä on hygieniariski. Sen lisäksi muodosti liukastumisvaaran niin eläimille kuin ihmisillekin. Aluksi ratkaisua haettiin mekaanisella, ajettavalla lannanpuhdistuskoneella, johon Juho itse suunnitteli ja toteutti kastelujärjestelmän. Ratkaisu oli ihan ok, mutta ajettavan koneen ohjaimissa kului aikaa aivan liian paljon (n. 40-45 min päivässä) ja etenkin kiireaikoina tuolle työpanokselle on todella tärkeämpääkin käyttöä.

Ostetaan yksi kunnon lantarobotti, joka hoitaa koko ritilän, niin että tulee puhdasta – ”saa toimittaa”

Juho halusi ehdottomasti että ritilöiden puhdistustyö onnistuu yhdellä robotilla ja että tulee oikeasti puhdasta jälkeä. DeLavalin myyntimies Erkki Sykkö tarjosi Juholle yhden robotin ratkaisua kastelujärjestelmällä, jotta kesälläkin ilman ollessa kuiva, ritilät puhdistuisivat. Juho vannotti Erkille että jos ratkaisu ei toimi – saa Erkki ja ”paskarobotti” kuulla kunniansa. Tilalta oltiin Erkin kanssa Pohjanmaalla tutustumismatkalla katsomassa kastelevaa lantarobottia, mikä vakuutti robotin toiminnasta. Päätös lantarobotin hankinnasta syntyikin 2016 keväällä ja se otettiin käyttöön elokuun alussa 2016.

Asennus onnistui yhdessä pitkässä päivässä

DeLaval huoltoteknikko Jukka Häyrynen teki lantarobotin asennuksen ja käyttöönoton yhdessä Juhon kanssa. Juho oli hieman epäileväinen reittimerkkien asentamisen suhteen. Ne porataan ritiläpalkkien pintaan. Se tuntui etukäteen melkoiselta urakalta, mutta se menikin yllättäen helposti. Sillä aikaa kun Jukka asensi lantarobotin kotipaikkaa ja valmisteli robotin käyttöönottokuntoon oli jo kaikki reittimerkit porattu paikalleen.

Reittien suunnitteluun kannattaa satsata, Juho vakuuttaa

Navetan pohjapiirroksen perusteella uudelle robotille suunniteltiin kaksi eri reittiä. Ensimmäinen reitti on selkeä ja yksinkertainen, eikä siihen ole myöhemmin tarvinnut tehdä muutoksia. Toinen reitti olikin paljon haasteellisempi ja sen suunnitteluun Juho käytti aikaa. ”Kannattaa panostaa reittikartan suunnitteluun, kun sen saa toimimaan parhaalla mahdollisella tavalla, ei siihen sitten tarvitse kajota”, Juho vahvistaa. ”On tärkeää että esim. kastelu ohjelmoidaan toimimaan siellä, missä kastelua tarvitaan, muuten kastellaan turhaan ja vettä tuhlaantuu. Toisaalta niissä kohdissa, jonne sonta tarttuu, on kastelun oltava päällä”.

Robotti tekee puhdistustyötä lähes tauotta – yöllä viiden tunnin latauslepo

Robotti aloittaa työnsä aamuneljältä ja on jo siivonnut kaikki käytävät klo 6:een mennessä, kun navetalle saavutaan. Siitä lähtien robotti käy läpi kolausreittejään ja pitää välillä puolen tunnin lataus- ja vedenottotaukoja. Tuolloin ylläpitolataus ja 100 litran vesisäiliöiden täyttö tapahtuu automaattisesti sen kotipaikalla. Lehmät ovat tottuneet hiljaisen robotin liikkumiseen eikä äänettömyys ole ollut ongelma, vaikka Juho sitä aluksi hieman pelkäsikin. Robotissa on turvatoiminto, mikä pysäyttää robotin jos sen eteen tulee joku este, joka ei poistu. Robotti on ollut erittäin varmatoiminen ja luotettava, eikä reitiltä eksymisiä juurikaan tapahdu. Kotipaikka oli tosi vaikea löytää ja siinä tehtiin kompromissi. Jos asennusohjeita olisi noudatettu, olisi kotipaikan vierestä pitänyt raivata yksi parsipaikka pois, jotta robotille olisi ollut vapaampi reitti kotipaikalle. Nyt robotin on peruutettava todella kapeaan väliin, mikä on Juhon ottama tietoinen riski.

Sorkat ovat pysyneet kunnossa

Sorkanhoitaja käy tilalla säännöllisesti. Lehmien sorkat hoidetaan 2-3 kertaa vuodessa useissa erissä. Sorkkien hoito on pääasiassa ennaltaehkäisevää toimenpidettä eikä sorkkasairauksien hoitoa. Tähän on oma osuutensa varmasti myös lantakäytävien jatkuvalla kolaamisella ja puhdistamisella. Sorkat pysyvät terveempinä, kun ritiläpinnat ovat puhtaat eikä liukastumisiakaan tapahdu. Myös eläimet pysyvät puhtaampina, kun käytäviltä ei lantaa kulkeudu parsiin.

Huolto ja varaosien saanti tärkeää – ja omakin vapaa-aika!

Juhon mielestä lypsy- ja lantarobotin huolto ja varaosien saanti on todella tärkeää. DeLaval huoltomiehet Olli Reijonen ja Vesa Lätti ovat hoitaneet hommansa hyvin. Nyt kun laitteita on yhdeltä toimittajalta säästää aikaa ja vaivaa kun samalla käynnillä voi tarkistaa tai huoltaa useamman laitteen. Se parantaa laitteiden toimintavarmuutta ja vähentää turhia vikojen korjauskäyntejä, joita aiemman lantarobotin kanssa sai odotella pitkäänkin, Juho toteaa. Jos laite on hankittu tekemään joku työ, on se myös sen tehtävä. Työn helppous ja vapaa-aikakin on merkityksellistä, varsinkin kun kotona on alle vuoden ikäinen lapsi, Juho vinkkaa tyytyväisenä.