Sonja ja Andreas Johansson, Heisala, Parainen

Sonja Ek–Johansson ja Andreas (Antte) Johansson istuksivat aurinkoisena kesäkuun päivänä puutarhassa, kun vierailimme tilalla. Tällaisenä päivänä voi hämääntyä saaristolaisten arjesta. Tunnelma oli ollut lossilta asti unenomainen, maisema alkukesän voimakkaan heleän vihreää, aurinko paistoi ja lämmin kesätuuli puhalsi mereltä. Tällaistako on maidontuotanto saaristossa?

Johanssonien 120-paikkainen pihatto otettiin käyttöön lokakuussa 2019. 60-päinen karja siirtyi sinne vuonna 1999 rakennetusta, monta kertaa laajennetusta vanhasta pihatosta. Vanha pihatto ei ollut enää vm. -06 VMS:n kanssa toimiva, joten pariskunta päätti rakennuttaa uuden navetan, jossa lypsää nyt 2 kpl VMS V300 lypsyrobotteja. Karjakoko on nyt 90 ja sitä kasvatetaan pikkuhiljaa täyteen mittaan.

Näkymätön kaveri

Uuden pihaton näkymättömien kavereiden myötä, kuten Antte lypsyrobotteja kutsuu, työstä on tullut rennompaa. Kun V300 hoitaa lypsyn luotettavasti ja varmasti, ilman että siihen tarvitsee kiinnittää mitään huomiota, pariskunta voi keskittyä ruokintaan, rehuntekoon, siemennyksiin ja karjan jalostukseen. Myös yö-hälytysten loppumisesta pariskunta kiittää.

Näkymätön kaveri tekeekin työtään huolella ja tilan tuotos on jo noussut puolen vuoden takaisesta. Tuotos on noussut nyt 800 kg, EKM 1200. Tavoitteet ovat vieläkin korkeammalla. Nyt satsataan rasvaan ja pitoisuuksiin ja annetaan robotin hoitaa lypsypuoli, joten tuloksia on odotettavissa.

Suunnitelmallisuus on itsestäänselvyys

Tilallisille on itsestään selvää, että kaikki suunnitellaan lossin aikataulujen mukaan. Toki ne myös joustavat. Yhteistyö Finferriesin kanssa oli rakennuksen pohjien teon aikaan äärimmäisen hyvää. Tarvikkeiden saapuminen tilalle oikeaan aikaan oli erittäin tärkeää. Betoniauton tulo ja poispääsy piti aikatauluttaa tarkasti muutoin rakentamiseen olisi tullut lisäkustannuksia, joita ei oltu suunniteltu. Myös ylimääräisiä vuoroja ajettiin. ”Me ei lähdetä tästä koska vaan mantereelle, mutta ei meillä ole tarvettakaan” toteaa Antte ja jatkaa; ”suunnittelemme mitä teemme, ei sen kummempaa”.

Valion maitoauton kuljettaja Jarmo Aaltonen käy tilalla joka toinen päivä. Visiitti on pikainen, täällä ei ehdi kahville. Maitoauto menee takaisin mantereelle samalla lossilla. Lossi on kuitenkin erittäin joustava ja odottaa.

”Meillä on käynyt hyvä tuuri, että Kalle on meidän huoltomies”.

Sonja ja Antte kiittelevät vuolaasti rakennusaikaista apua DeLaval asentajalta Vili Hautamäeltä ja luottohenkilöä, huoltoteknikko Kalle Lehmussaarta. Laitemyyjä Trygve Isaksson on myös tilallisten mielestä "tietenkin alueen paras laitemyyjä:)"

"Kalle on kerta kaikkiaan loistava. Jos hän ei jotain tiedä - ja sitä ei tapahdu usein, hän ottaa asiasta selvää. Monia asioita on voitu hoitaa myös puhelimella niin että Kallen ei ole tarvinnut tulla edes saareen saakka". Myös asentaja Vili Hautamäki saa kiitosta. ”Vilin asenne on todella hyvä. Hän tekee jokaisen asian tarkasti ja loppuun asti niin että asiakkaalla on varmasti hyvä olla” kertoo Antte. Kun meillä on luotettava huoltomies, joka vaihtaa osia ja huomioi koneen kokonaisuutena ja huomaa jos jokin osa on kulunut / kulumassa, me voimme keskittyä muihin asioihin. 

Ihanat naiset rannalla

Tunnelma tilalla on kuin elokuvasta Ihanat naiset rannalla. Hiehoilla on oma, koko lahden kokoinen hiekkauimaranta. Voimmekin toivottaa helteistä kesää näille rouville! Kesällä maidontuotanto saaressa on todellakin tällaista. Ja nyt emme halua kuvitella tilannetta talvella, jolloin pakkasta on 15 astetta ja siihen päälle 15 m/s raaka merituuli.